Suru ja surureaktiot

Lapsen kuolema on yksi traumaattisimmista kokemuksista, mitä vanhemmat elämänsä aikana saattavat joutua kokemaan. Lapsen kuoleman myötä vanhemmuuteen ja lapseen kohdistuvat toiveet, odotukset ja tulevaisuuden suunnitelmat kariutuvat.

Vanhempien suru lapsen kuoleman jälkeen on normaalia, dynaamista ja kokonaisvaltaisesti vanhempien elämään vaikuttavaa. Suruun liittyvät tunteet ja reaktiot ovat jokaisella vanhemmalla hyvin yksilöllisiä. Myös surun kesto ja voimakkuus vaihtelee yksilöllisesti.

Suruprosessin aikana vanhemmat kohtaavat lapsen kuoleman ja sitä ympäröiviä asioita sekä niistä johtuvia stressitekijöitä. Traumaattisissa lasten kuolintapauksissa, kuten itsemurhissa, henkirikoksissa, väkivalta tai onnettomuuskuolemissa, vanhemmat kokevat usein posttraumaattisia stressireaktioita. Lapsen kuolema voi johtaa itsesyytöksiin tai muiden ihmisten syyttämiseen. Tällöin merkityksen löytäminen lapsen kuolemalle saattaa olla vaikeaa.

Lapsen kuoleman jälkeen vanhemmat luovat uudenlaisen kiintymyssuhteen kuolleeseen lapseensa ja ylläpitävät suhdetta erilaisten muistojen ja rituaalien avulla. Jatkuvan kiintymyssuhteen luominen ylläpitää vanhemmuuden roolia, tuo toivoa surun keskelle, auttaa jokapäiväisessä elämässä sekä vähentää epävarmuuden tunnetta elämästä.

Lapsen kuolemalla voi olla monimuotoisia kielteisiä psyykkisiä, fyysisiä ja sosiaalisia vaikutuksia vanhempien ja koko perheen elämään. Lapsen kuolema perheessä vaikuttaa myös jo olemassa oleviin lapsiin, mutta myös mahdollisesti myöhemmin syntyneisiin lapsiin.

Yleiset surureaktiot:

Tunteet

• järkytys, epäusko ja kieltäminen
• surullisuus, masennus ja syyllisyys
• viha ja katkeruus
• kaipuu ja yksinäisyys
• tyhjyys tai tunnetyhjyys

Ajatuksia

• "En koskaan pääse yli tästä"
• "Se on minun syytäni" / "Sen olisi pitänyt olla minä"
• "En voi uskoa, että tämä tapahtui" / "Tämä ei ole totta"
• "Minua ei enää koskaan rakasteta" / "Olen yksin ikuisesti"
• "Miksi tämä tapahtui?"
• huolissaan oleminen lapsen muistoista
• pyrkimys olla ajattelematta kuollutta lasta

Käyttäytymiset

• vetäytyminen ystävistä ja perheestä
• lisääntynyt alkoholin ja/tai muiden huumeiden käyttö
• holtiton käytös tai riskien ottaminen
• Kuolleen lapsen muistojen välttäminen (esim. valokuvien laittaminen pois,
• lasta koskevien keskustelujen välttäminen) tai kuolleeseen lapseen keskittyminen (esim. paikan varaaminen hänelle ruokapöytään)

Fyysiset reaktiot

• unihäiriöt ja väsymys
• ruokahalun menetys
• keskittymishäiriöt
• motivaation menetys
• ahdistuneisuusoireet (esim. sydämen hakkaaminen, hengitysvaikeudet, jännitys)
• kipu ja särky
• https://www.mielenterveystalo.fi/fi/trauma-kriisi/suruun-liittyvat-reaktiot-ja-tunteet
• https://www.mielenterveystalo.fi/fi/trauma-kriisi/suru-laheisen-kuollessa