Komplisoitunut suru

Arviolta noin 7 % sureville muodostuu komplisoitunut suru, jolle on ominaista, että suru poikkeaa tavanomaisesta kulttuurisista ja yhteiskunnallisista normeista joko surun keston, intensiteetin tai molempien osalta. Komplisoituneeseen suruun liittyy krooninen ja voimakkaampi tunnekokemus, josta voi puuttua tyypillisiä surun oireita tai suru voi alkaa viivästyneenä. Komplisoitunut suru voi vaatia erityistä hoitoa.

Vanhemmat, joilla on komplisoitunut suru, kokevat usein epätavallisen vakavan ja pitkittyneen surun muodon, joka haittaa heidän toimintakykyään. Heillä ilmenee jatkuvaa ja voimakasta kaipuuta sekä jatkuvia ajatuksia kuolleesta lapsesta sekä voimakasta kamppailua lapsen kuoleman hyväksymiseen.

Nämä vanhemmat miettivät usein kuolemaan liittyviä olosuhteita, mikä voi johtaa vihan kokemiseen niitä kohtaan, joita vanhemmat pitävät vastuullisina tai syyllisinä lapsen kuolemasta. Vanhemmat saattavat kokea, etteivät tietyt henkilöt tehneet riittävästi kuoleman estämiseksi tai lapsen eliniän pidentämiseksi. Vanhemmat saattavat myös pyrkiä välttämään tilanteita, jotka voivat laukaista surua tai muistuttavat heitä menetyksestään. Toisaalta vanhemmat saattavat viettää todella paljon aikaa kuolleen lapsen valokuvien, muistoesineiden tai muun omaisuuden parissa.

Vanhempien on vaikeaa kuvitella elämää ilman menetettyä lastaan. Tämän seurauksena vanhemmat voivat vetäytyä työstä, perheestä ja sosiaalisista suhteistaan. Tämä saattaa vastaavasti johtaa sosiaalisen verkoston vetäytymiseen lisäten vanhempien yksinäisyyden tunnetta entisestään.

Monimutkaisen / komplisoituneen surun yleisimpiä oireita esiintymistiheyden mukaan:

• Voimakas kaipuu vainajaa kohtaan (88 %).
• Muistot kuolleesta ahdistuneeksi (82 %).
• Yksinäisyys (81 %).
• Elämässä vallitseva tyhjyyden tunne (80 %).
• Epäusko kuoleman todellisuuteen (76 %).
• Kyvyttömyys hyväksyä kuoleman tosiasia (70 %).