Tietoa erilaisista selviytymistavoista

Surevan selviytymisprosessi ei tarkoita unohtamista tai suremisen loppumista. Se tarkoittaa vanhempien elämän jatkumista ilman kuollutta lastaan sekä sitä, että lapsen kuolemaan liittyvä tuska tulee siedettävämmäksi.

Surevien selviytymiskeinot vaihtelevat läheisen kuolemasta kuluneen ajan myötä. Toipumiseen menee aikaa, eikä sillä ole selkeää päätepistettä. Välillä vanhemmat saattavat käsitellä lapsen kuolemaan liittyviä tapahtumia ja tunteita aktiivisesti. Välillä vanhemmat ottavat etäisyyttä ja pyrkivät elämään kuin ennen. Erityisesti selviytymisprosessin alussa vanhemmat käsittelevät menetystään. He kaipaavat usein syvästi kuollutta lastaan, ja tähän liittyy monenlaisia tunnereaktioita, muistelemisesta tuskalliseen kaipaukseen.Ajan myötä vanhemmat pyrkivät sopeutumaan ja keskittymään selviytymisprosessissa enemmän menetystä seuraaviin muutoksiin.

Suruun voi sopeutua sekä välttelemällä että kohtaamalla suruun ja läheisen kuolemaan liittyviä asioita.Selviytymisessä auttaa erityisesti tilanteen käsitteleminen. On tärkeää antaa itselleen lupa surra ja kokea kaikkia tunteita vapaasti. Surun tunnustaminen ja hyväksyminen luonnollisena osana elämää on hyödyllisempää kuin irtautumispyrkimykset kuolleen lapsen muistosta. Sitä vastoin esimerkiksi päihteiden väärinkäyttö, ylensyönti, itsensä vahingoittaminen, voivat johtaa lukuisiin fyysisiin ja henkisiin ongelmiin, sosiaalisen toiminnan häiriintymiseen ja yleisen elämänlaadun heikkeneminen.

Surevat vanhemmat voivat käyttää selviytymisessään strategioita:

• Ongelmakeskeinen selviytyminen: Lähestymistapa sisältää aktiivista selviytymistä, jossa vanhemmat ryhtyvät ennakoiviin toimiin ongelman ratkaisemiseksi, suunnittelevat ratkaisujen löytämistä, hillitsevät tiettyjä toimia ja asettavat asian tietoisesti etusijalle muihin toimiin nähden.
• Tunteisiin keskittyvä selviytyminen: Tässä keskitytään negatiivisten tunteiden vähentämiseen. Menetelmiä ovat positiivinen tapahtuneen uudelleenkehystäminen, tilanteen hyväksyminen, uskonnon puoleen kääntyminen lohdutuksen saamiseksi ja huumorin käyttäminen tunnehaasteiden selviytymiseen.
• Merkitykselliseen selviytymiseen: Vanhemmat käyttävät kognitiivisia strategioita tilanteen merkityksen johtamiseksi ja hallitsemiseksi, mikä auttaa heitä ymmärtämään kokemuksiaan ja löytämään tarkoituksen tai ymmärryksen.
• Sosiaalinen selviytyminen / tuen hakeminen: Tämä lähestymistapa koskee vanhempia, jotka etsivät emotionaalista tai käytännön tukea keinona lievittää stressiä ja emotionaalista taakkaa. Siihen liittyy usein ystävien, perheen tai tukiryhmien tavoittaminen.

Lapsen kuoleman jälkeisiä yleisiä selviytymiskelinoja ovat:

• Läsnäolo kuolintilanteessa ja jäähyväisten jättäminen

• Kuolleen lapsen katsominen ja hyvästeleminen, kuolinpaikalla käyminen

• Rituaalit ja hautajaiset, haudalla käyminen

• Muistot ja muisteleminen (luopuminen ja säilyttäminen)

• Tunteiden ilmaiseminen ja/tai tukahduttaminen

• Puhuminen, ajatteleminen

• Kirjoittaminen, lukeminen, maalaaminen, juokseminen, hiihtäminen, matkustaminen (erilaiset harrastukset)

• Aktiivinen toiminta ja työ, arjen rutiinit

• Tiedon hankinta

• Päihteiden ja lääkkeiden käyttäminen

• Eristäytyminen/sosiaalisen tuen välttäminen

• Sosiaalisen tuen hankkiminen ja antaminen: sururyhmään osallistuminen ja muiden surevien tukeminen, yksilö – tai ryhmäterapia

Lisätietoa

https://www.mielenterveystalo.fi/fi/trauma-kriisi/selviytymisprosessi-laheisen-kuoltua